Lapset likaantuvat leikkiessään, ja se on mielestämme hyvä asia
Ei vain vähän hilloa ylähuulessa tai hieman likaa kynsien alla. Ehei – kun lapset tulevat kotiin päiväkodista tai koulusta, ulkovaatteet pysyvät melkein pystyssä itsestään, koska ne ovat kuivuneen mudan peitossa. Ja on ihan arkipäivää pestä haalareita ja talvisaappaita jatkuvalla syötöllä. Siksi on täysin normaalia, että lapsilla on vähintään kahdet ulkovaatteet ja kengät, jotta toisia voi käyttää samalla kun toiset ovat pesussa.
Pohjoismaissa voi melkein tuntua siltä, että vuodessa on vain viisi kuukautta: marraskuu, marraskuu, marraskuu, marraskuu, marraskuu, kesäkuu, heinäkuu, elokuu, syyskuu, marraskuu, marraskuu, marraskuu. Suuren osan vuodesta on märkää ja kylmää – ja se on yksi syy siihen, miksi lapset likaantuvat niin usein.
Sotkemista ei voi välttää kesälläkään ...
... koska silloin juostaan paljain jaloin. Pikimustat jalat ovat täysin tavallinen näky kesällä. Päiväkoti- ja kouluiässä myös aurinkorasvasta tahmeat vartalot keräävät helposti lisää likaa. Vesileikit ovat osa arkea kesäisin niin kotona kuin varhaiskasvatuksessakin, joten vaihtovaatteet on tärkeä muistaa. Lapset saattavat tulla kotiin kahdet märät vaatteet mukanaan, hiuksissa multaa, kehossa likaa ja jalat mustempina kuin voisi kuvitella. Kaikki tämä on täysin normaalia, ja usein se kertoo siitä, että heillä on ollut ihana päivä.
Suomessa ja Pohjoismaissa on vanhastaan ajateltu, ettei lapsia pidä pakottaa liian steriiliin arkeen – käytännönläheinen ajattelutapa, jota voi toki kyseenalaistaa, mutta jonka mukaan ei haittaa, vaikka lasten vaatteiden ja repun mukana kulkeutuisi hieman hiekkalaatikon hiekkaa tai pari muurahaista. Useimmat lapset myös kylpevät päivittäin.
Me Leluakatemiassa suosittelemme, että lapset saavat syödä itse käsin jo noin 6 kuukauden iästä alkaen. Uskomme, että vaikka puuroa päätyisi enemmän korviin kuin vatsaan, oppivat pienet lapset syömään itse paljon nopeammin, kun he saavat käyttää sekä hieno- että karkeamotorisia taitojaan ja kaikkia aistejaan selvittäessään, miten ruoka saadaan ohjattua suuhun omin avuin.
Siitä tulee uskomattoman sotkuista, mutta tosiasia on, että monet lapset oppivat syömään ruokailuvälineillä ennen 2 vuoden ikää, ja hyvin harvaa tarvitsee syöttää lusikalla enää 1 vuoden iän jälkeen.
Mihin huoleton suhtautuminen likaan pohjautuu?
Monet pohjoismaiset vanhemmat tuntuvat yhdistävän lasten pikimustat varpaat, likaiset ulkovaatteet ja mutaiset vartalot siihen, että lapset ovat uteliaita ja voivat hyvin. Mitä likaisempia lapset ovat, sitä enemmän he ovat tutkineet maailmaa ja itseään – ja sitä enemmän heidän aistinsa ja mielikuvituksensa ovat saaneet virikkeitä.
Se on oikeastaan hieman kummallista, kun asiaa ajattelee. Miksi yhdistämme lian hyvinvointiin?
Halu ulkoilla ja nauttia raikkaasta ilmasta
Pohjoismaissa on kulttuurinen käsitys siitä, että lapset voivat hyvin ulkona leikkiessään ja saadessaan raitista ilmaa. Ja kun ollaan ulkona monta tuntia, tullaan myös likaisiksi. Oikeastaan ei ole mitään tieteellistä selitystä sille, miksi pidämme ulkona leikkimistä niin hyvänä – se on vain asia, josta olemme yhtä mieltä ilman, että siitä juuri puhutaan.
Moni valitsee päiväkodin sen perusteella, leikkivätkö lapset ulkona monta tuntia päivässä vai eivät. On olemassa esimerkiksi luontopäiväkoteja, joissa lapset ovat ulkona ympäri vuoden – myös sateella ja talvella. Todellisuus, tottakai, tarkoittaa joskus sitä, että lapset oikeasti kastuvat läpimäriksi ja palelevat ulkona, mutta useimmat lapset ovat sitkeitä ja sietävät sään vaihteluita hyvin. Ja kun punaposkiset lapset tulevat ulkoa sisälle, me aikuiset pidämme kiinni idyllisestä ajatuksesta, että raitis ilma ja pieni lika tekevät lapsille hyvää.
Monet lapset asuvat kaupungeissa vilkkaiden teiden lähellä, missä ilmansaasteet asettavat idyllisen kuvan raikkaasta ilmasta hieman kriittisempään valoon. Samalla on lapsia, jotka asuvat maaseudulla, missä maataloudessa käytetään kemiallisia torjunta-aineita, jotka eivät nekään ole hyväksi lasten hengitysteille. Ajatus raikkaan ilman terveellisyydestä saattaa juontaa ajalta, jolloin asuttiin ahtaasti yhdessä ja sisäilma oli todella huonoa. Taloja lämmitettiin usein polttoaineilla, jotka heikensivät sisäilmaa, myös maaseudulla, joten ulkona ilma oli lapsille parempaa.
Monet olivat tuohon aikaan maanviljelijöitä, ja silloin oli käytännöllistä, että lapset leikkivät ulkona aikuisten kanssa. Kaikkein pienimmät vauvat olivat – ja ovat yhä – paljon ulkona. Monilla on Suomessa sekä muissa Pohjoismaissa käsitys siitä, että vauvojen on hyvä nukkua ulkona säästä huolimatta jo syntymästä lähtien. Itkuhälytin päällä, jotta kuulee, kun lapsi herää.
Nykyään useimmilla lapsilla on omat, viihtyisät huoneet leikkimiseen, ja runsaasti tilaa leikkiä sisällä hyvässä sisäilmassa. Silti pidämme kiinni ajatuksesta raittiista ilmasta.
Tälle kulttuuriselle ajatukselle siitä, että lasten tulisi leikkiä ulkona, saada raitista ilmaa ja likaantua, ei oikeastaan ole koskaan esitetty kunnollista vasta-argumenttia. Siksi uskomme siihen yhä.
Sanomme myös, että lasten pitää “päästellä höyryjä”, kun heidät lähetetään ulos leikkimään. Silloin täytyy päästä juoksemaan, hyppimään, kiipeilemään, seikkailemaan ja pitämään ääntä. Tämä onnistuu parhaiten ulkona – erityisesti päiväkodeissa ja kouluissa, joissa tällaiselle vauhdikkaalle leikille ei yksinkertaisesti ole tilaa sisällä.
