Varo nyt!
Olet varmasti kokenut tilanteen: lapsi leikkii ja yhtäkkiä sattuu vahinko. Ehkä lapsesi astui nurmikolle jääneen haravan päälle ja sai varren päähänsä komean kuhmun kera? Tai ehkä hän melkein törmäsi pyörällä sinuun tai katukiveykseen, koska katse harhaili enemmän kuin pysyi tiessä? Tai lapsesi kulki liian läheltä keinua ja sai osuman, tai hyppi trampoliinilla liian lähellä reunaa tai toista lasta?
Siinä seisot, lohdutat itkevää lasta, nenästä valuu räkää, ja korvia vihlovat huudot "LAAAASSSTAAAARI!" Ja yhtäkkiä huomaat kenties toruvasi lasta. "Miksi et voinut varoa enempää?" "Mitä olen tuhat kertaa sanonut sinulle varovaisuudesta?"
Kun tilanne rauhoittuu, ymmärrät kyllä, että toruminen oli turhaa. Haet laastarin, halaat ja lohdutat. Sinun torusi kumpusivat vain siitä, että haluaisit estää lastasi loukkaantumasta. Lapsen kipu sattuu myös sinuun, siksi muistutat ja toivot lapsen kuuntelevan ohjeitasi.
Mutta maailma on täynnä vaaroja, ja kuhmut vaanivat pihapuissa odottamassa tilaisuutta. Otat vastuun lapsesi turvallisuudesta, ja kun sattuu vahinko, syytät ensin lasta varomattomuudesta ja sen jälkeen itseäsi siitä, ettet onnistunut estämään vahinkoa.
Tutkimukset – ja maalaisjärkikin – osoittavat kuitenkin, että tämä ajatusmalli ei johda mihinkään hyvään.
Tässä blogitekstissä pohdimme:
Lapset tuntevat kehonsa parhaiten
Ajatus siitä, että aikuisen tehtävä on jatkuvasti varjella lapsia vaaroilta, vääristää käsitystä leikin merkityksestä lapsen kehitykselle.
Lapset tuntevat itse omat rajansa ja kykynsä parhaiten, sanoo leikkitutkija Helle Skovbjerg Karoff, joka on tutkinut projektissa "Vaara, leikki ja teknologia", kuinka lapset hallitsevat riskejä fyysisessä leikissään.
Johtopäätös on selvä: mitä vähemmän aikuiset puuttuvat, sitä paremmin lapset oppivat käyttämään kehoaan turvallisesti ja tehokkaasti.
Mutta huh, miten hankalaa onkaan löytää tasapaino ylihuolehtimisen ja aidon välittämisen välillä!
Pitäisikö vaarallinen leikki kieltää?
On luonnollista ajatella, että lasten suojeleminen on hyvää huolenpitoa. Kun varmistamme, etteivät lapset satuta itseään, tunnemme itsemme hyviksi ja vastuullisiksi aikuisiksi. Pyrimme ohjaamaan lapsia turvallisiin leikkeihin, joissa kuhmuja ja naarmuja ei tule. Mutta onko se oikea tapa?
Pitäisikö meidän rajoittaa lapsiamme niin paljon, että vältämme naarmut, kuhmut ja kaatumiset hinnalla millä hyvänsä?
Totta kai on kurjaa, jos lapset loukkaantuvat. Mutta tutkimukset osoittavat, että liian turvallisten leikkien aiheuttamat sosiaaliset ja motoriset haitat ovat paljon vakavampia kuin pari mustelmaa. Villit ja riskialttiit leikit opettavat lapsille paljon heidän fyysisistä kyvyistään, motorisista taidoistaan ja omista rajoistaan.
Tästä syystä kutsumme laastareitamme myös tsemppi- tai rohkeuslaastareiksi:
Vaaralliset ja uudet leikit voivat aiheuttaa naarmuja ja kuhmuja, mutta silloin auttaa hieno laastari, lämmin lohdutus ja kannustus yrittää uudelleen. Uudet taidot kehittyvät harjoittelun kautta, vaikka välillä vähän sattuisikin. Pikkuvammat ovat hienoja merkkejä uuden oppimisesta ja rohkeudesta.
Tällaista itseluottamusta lapset eivät saa, jos he lähtevät liikkeelle viiden muistutuksen kera, tai viettävät päivänsä ruudun ääressä yksin tai netissä ystävien kanssa. Valitettavasti.
Näyttöaika vie aikaa vapaalta, "vaaralliselta" leikiltä
Digitaalinen leikki hallitsee usein lasten aikaa kotiin tullessa päiväkodista tai koulusta. Sen sijaan lapset käyttävät vähiten aikaa villeihin ja valvomattomiin ulkoleikkeihin, kertoo suuri tanskalainen Leikkikulttuuritutkimus vuodelta 2023.
Olet ehkä kuullutkin suosituksen siitä, että lasten vapaa-ajan harrastuksia ja ruutuaikaa tulisi vähentää, jotta fyysiselle leikille jäisi enemmän tilaa. On hyvä myös pysähtyä pohtimaan, onko meistä vanhemmista tullut lasten tärkeimpiä leikkikavereita sisarusten ja naapurin lasten sijaan.
"Minua huolestuttaa, että ruutuaika on vienyt leikiltä tilaa lasten arjessa. Ei ole kunnolla aikaa tavata ystäviä tai naapuruston lapsia", toteaa leikkitutkija Ditte Winther-Lindqvist Aarhusin yliopistosta Tanskan yleisradio DR:n haastattelussa.
Enemmän vapaata leikkiä ilman aikuisten valvontaa
Leikkitutkija Helle Skovbjerg Karoff on havainnoinut lapsia muun muassa trampoliinileikissä osana tutkimustaan.
Hänen havaintojensa mukaan lapset muuttuvat epävarmoiksi aikuisen jatkuvasta valvonnasta ja unohtavat jopa varovaisuuden. Aikuisen valvonta rikkoo leikin taian ja hauskuuden. Kun aikuiset jatkuvasti varoittelevat ja asettavat sääntöjä, lapset menettävät rohkeutensa ottaa riskejä ja kokeilla uutta – he unohtavat varoa, kun heitä jatkuvasti muistutetaan siitä!
Lasten pitäisi saada rauhassa kiipeillä puissa, ajaa lujaa, keinua korkealle ja taistella miekoilla ilman jatkuvaa tarkkailua ja sääntöjä siitä, mikä on liian korkealle tai vaarallista.
Levende Legekulturs -leikkitutkimus (suom. "Elinvoimainen leikkikulttuuri") tukee tätä havaintoa osoittamalla, että lasten leikit ovat nykyään huomattavasti tarkemmin valvottuja kuin omassa lapsuudessamme.
Tutkija Ditte Winther-Lindquist arvioi valvonnan johtuvan huolikulttuurista, jossa halutaan suojella lapsia esimerkiksi kivulta.
Mutta tämä huolenpito voi olla haitallista, sillä tutkimus osoittaa, että
Kun huolenpito menee liian pitkälle
Saatat ajatella, että vapaan leikin salliminen johtaisi loputtomaan lääkärireissujen kierteeseen – voihan villeissä leikeissä satuttaa itsensä pahastikin. Tilastotkin kertovat lasten tapaturmien lisääntyneen trampoliineilla, leikkipaikoilla ja jopa kotona!
Tutkija Helle Skovbjerg Karoffin mukaan syynä ei välttämättä ole leikkien tai välineiden vaarallisuus, vaan lasten heikentynyt kyky arvioida omia taitojaan ja riskejä.
Aikuisten liiallinen puuttuminen on heikentänyt lasten omaa vaaran arviointia, ja isommat lapset unohtavat ottaa huomioon pienempiä leikkijöitä. Vapaa leikki alkaa tuntua vieraalta, koska aikuiset pelkäävät lasten loukkaantumista. Tämä huolenpito on ymmärrettävää, mutta siitä on tullut ylisuojelevaa.
3 vinkkiämme turvalliseen, vapaaseen ja oppimista edistävään leikkiin
Leluakatemiassa ymmärrämme hyvin tarpeen asettaa vastuu aikuisille ja etsiä syyllisiä, kun jotain sattuu. Samoin ymmärrämme ajatuksen, että sääntöjen avulla voisimme estää onnettomuudet.
Tätä voi olla vaikea muuttaa! Olemme kuitenkin koonneet kolme hyvää vinkkiä sinulle, joka haluat oppia jälleen tukemaan lapsesi turvallisuutta ja osaamista pysyttelemällä taustalla ja lopettamalla jatkuvan "VARO!"-huutelun leikkitelineen reunalla.
Vinkki nro 1:
Harjoitelkaa asioita, jotka ovat "vaarallisia", jotta lapsesi oppii käsittelemään näitä tilanteita – ja tämä onnistuu vain silloin, kun tilanteessa todella on "vaaran" tuntua.
Vaaratilanteisiin valmistautumista pitää harjoitella, jotta lapsesi oppii toimimaan oikein tosipaikan tullen. Sopikaa lapsesi kanssa yhdessä säännöistä vaarallisille leikeille. Onko esimerkiksi jokin tietty pätkä purosta liian vaarallinen, mutta muu osa purosta turvallinen leikkimiseen? Luota sen jälkeen siihen, että lapsesi osaa itse arvioida tilanteita asetettujen rajojen sisällä – ellei kyse ole liikenteestä.
Jos olet huutava vanhempi, joka viihdyttää koko naapurustoa leijonan karjaisuilla, kun lapsesi pyöräilee 500 metriä kaverinsa luokse, silloin pyöräilette liian vähän! Harjoitelkaa lisää. Lapsen täytyy harjoitella pyöräilemistä, ja sinun täytyy harjoitella rauhallista suhtautumista mahdollisiin vaaratilanteisiin. Jos lapsesi kuulee sinun huutavan ja näkee kasvoiltasi tihkuvan pelon, on hänen vaikea pysyä rauhallisena ja ajaa vakaasti.
Harjoitelkaa siis yhdessä rauhallisena pysymistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi syöksyä täydellä vauhdilla katua pitkin... Ja muistakaa aina pyöräilykypärä, soittokello ja mielellään myös heijastinliivi, jotta muut huomaavat teidät ajoissa.
Vinkki nro 2:
Leikkikää hyvät tavat tutuiksi
Liikenteessä kulkeminen on usein yksi vanhempien suurimmista huolenaiheista, eikä syyttä – lapset voivat valitettavasti joutua vakaviin onnettomuuksiin. Siksi on olemassa tiettyjä sääntöjä, jotka lapsesi täytyy oppia ja hallita.
Liikenteessä ei kuitenkaan riitä pelkkä vapaa leikki. Liikennesäännöt ovat lapselle abstrakteja asioita, jotka sinun täytyy selittää ”entä jos” -kielen kautta. Lapsen on vaikea hahmottaa, mitä liikenne konkreettisesti tarkoittaa, joten et voi odottaa hänen toimivan oikein pelkän selityksen perusteella. Punaisen valon pysähtymisestä tai kuorma-auton väistämisestä kertominen ei riitä – myös liikennekäyttäytymistä on harjoiteltava.
Kokeilkaa yhdessä leikkiä liikennettä. Leikin avulla liikennesäännöistä puhuminen onnistuu käytännöllisesti ja turvallisesti. Voitte harjoitella myös helppoja komentoja, kuten ”punainen seis, vihreä mene”. Näin näet myös paremmin, miten hyvin lapsesi on sisäistänyt liikenteessä liikkumisen perusteet.
Olisiko nyt aika päivittää pyöräilyvarusteita? Tarvitsetteko uusia ideoita siihen, miten harjoitella turvallista liikkumista liikenteessä? Vai pitäisikö hankkia polvisuojat – ihan vain varmuuden vuoksi? Löydät kattavan valikoimamme lasten turvallisuustuotteita täältä.
Vinkki nro 3:
Katso pelkoasi silmiin
Onko trampoliinileikki se, joka vie yöunesi? Huolestuttaako kiipeilypuu? Vai inhoatko ajatusta siitä, että lapset leikkivät puron varrella? Kokeile silloin itse. Me aikuiset arvioimme vaarallisuutta helposti omien taitojemme perusteella – emme sen mukaan, mitä lapsemme oikeasti osaavat.
Kokeile leikkiä itseksesi ja yritä hahmottaa realistisesti, mihin lapsesi pystyy. Jos lapsesi on yli 7-vuotias, et todennäköisesti enää saa osallistua leikkiin, mutta voit silti yrittää selvittää, onko tilanne todella niin vaarallinen kuin pelkäät.
Ovatko kaikki säännöt todella tarpeen? Tarvitaanko puussa kypärä ja polvisuojat – vai onko se jo liioittelua?
Liian moni meistä antaa käskyjä siitä, mikä on sallittua ja mikä kiellettyä, ilman että on itse edes kunnolla ollut tilanteessa mukana. Tämä on varma tapa tappaa hauska leikki, joka voisi tarjota lapselle iloa, oppimista ja motorisia haasteita. Perehdy siis ajan kanssa siihen, mistä puhut. Lapset hakeutuvat vaaran äärelle siksi, etteivät leikit kävisi tylsiksi.
Hätistä pelkosi pois ja anna lapsellesi lupa leikkiä. Harjoittele myös sitä, että leikki saa tapahtua niin kotona kuin kodin ulkopuolella ilman jatkuvaa silmälläpitoa. Jos tämä tuntuu vaikealta, voit lohduttautua sillä, että Helle Skovbjerg Karoffin tutkimusten mukaan lapset osaavat yleensä käsitellä vaarallista leikkiä hyvin – nimenomaan silloin, kun aikuiset eivät ole koko ajan valvomassa.
Lapset antavat tilaa sekä rohkeille että varovaisemmille. Isommat huolehtivat pienemmistä ja opettavat heille järkevää toimintaa.
Tämä kannattaa muistaa, kun tunnet tarvetta pitää lapsia silmällä tai muistuttaa heitä varovaisuudesta.
