Miltä iltapäivät teidän perheessä näyttävät?
Kun kukin saapuu pitkän päivän jälkeen tahoiltaan iltapäivisin kotiin, on jokaisella perheellä oma tapansa aloittaa päivän seuraava luku. Ehkä kello on 16, ehkä vähän enemmän tai vähemmän.
Ette ole nähneet toisianne moneen tuntiin ja lapsenne tarvitsee läsnäoloanne.
Samalla kaikki ovat väsyneitä pitkän koulu- ja työpäivän jäljiltä, ja olette antaneet jaksamisestanne jo monta tuntia.
Varsinkin, jos lapsesi on juuri aloittanut päiväkodissa, esikoulussa tai uudessa koulussa, hän on todennäköisesti melko vilkkaalla päällä. Kaikki uusi vaatii aikaa, ja kaikki vanhemmat haluavat auttaa lasta sopeutumaan uusiin tilanteisiin.
Mutta miten tehdä se parhaiten?
Mitä on viisasta tehdä, kun lapsi tulee kotiin koulusta ja iltapäiväkerhosta?
Mitä lapsesi todella tarvitsee, ja voisitteko yhdessä tehdä jotain toisin, jotta iltapäivät ja illat olisivat laadukkaampaa aikaa?
Pyysimme neuvoja ammattitaitoiselta toimintaterapeutiltamme ja baby-steps.dk-sivuston perustajalta Ann Helene Kristenseniltä niistä tyypillisistä tavoista, joilla me vanhemmat tavallisesti yritämme vastata kouluikäisten lastemme tarpeisiin pitkän koulupäivän jälkeen.
Katso toimintaterapeutin neuvot, joilla tehdä iltapäivästä harmonisempi
Vanhemmat tekevät usein kaikkensa pystyäkseen ottamaan vastaan kaikki ne tunteet, jotka voivat arvaamatta purskahtaa valloilleen lapsessa, kun koulu on vasta alkanut ja kaikki vielä uutta. Ajatus rauhallisesta ja iloisesta lapsesta, joka kertoilee päivän tapahtumista ja kavereista koulussa, on ehkä ihanteellinen - mutta tämä on monissa perheissä melko kaukana todellisuudesta. Ehkä se on myös tavoite, joka on asetettu epärealistisen korkealle? Miten tasapainottaa vanhempien ruusuisia odotuksia ja lapsen todellisia tarpeita parhaalla mahdollisella tavalla?
Ehkä voit tehdä jotain toisin, jotta lapsesi hermosto rauhoittuisi paremmin koulun ja iltapäivätoiminnan jälkeen. Ann Helene Kristensenin ohjauksen lähtökohtana ovat aina lapsen aivojen ja sensomotoriikan kehitys.
Nyt esittelemme 5 tyypillistä tapaa, joilla me aikuiset usein vastaamme koululaistemme tarpeisiin iltapäivisin.
Millainen iltapäivä sopii juuri teille parhaiten?
1: Lapseni on täysin uupunut, joten on OK katsoa vähän televisiota tai olla tabletilla, kunnes ruoka on valmis. Vain rentoutua ja olla hetki rauhassa.
Toimintaterapeutin neuvo:
Kun katsomme televisiota, istumme näytön ääressä tai pelaamme iPadilla, emme käytä juurikaan sensorimotorista järjestelmää, eli aisteja, jotka kertovat aivoille, miten keho voi ja missä asennossa se on. Näitä aisteja ovat tasapainoaisti, lihas- ja nivelaisti sekä tuntoaisti. Voit lukea sensomotoriikasta lisää täältä.
Sen sijaan ruokimme aivomme täyteen nopeilla "kevyillä" vaikutelmilla - eli sellaisilla, jotka tulevat näön ja kuulon kautta. Kutsumme niitä (hajuaistin ohella) ulkoisiksi aisteiksi.
Ruutuaika tarjoaa salamannopeita ja tyhjiä "kaloreita" aivoille. Sensoriset vaikutelmat taas ravitsevat aivojamme eri tavalla, kokonaisvaltaisemmin. Aivot reagoivat kaikkiin saamansa ärsykkeisiin, joita ne vastaanottavat joka hetki, ja tulevat nopeasti kylläiseksi saamistaan vaikutelmista. Sillä on hetkellisesti rauhoittava vaikutus, jolloin helposti tulkitsemme, että lapsi on täysin rauhallinen. Fyysisen liikkeen puuttuminen antaa vaikutelman rauhasta ja harmoniasta lapsesi katsoessa esimerkiksi televisiota, mutta todellisuudessa lapsesi aivoja pommitetaan ulkoisten aistien kautta saaduilla vaikutelmilla, kun taas motoriset aistit ovat täysin nälkäisiä. Tällöin lapsesi ei ole niin tasapainoisessa tilassa, kuin miltä näyttää.
Tästä syystä lapsesi saattaa usein vaikuttaa ylistimuloituneelta ja ehkä hermostuu, kun näyttö on sammutettava.
- Ulkoisten aistien (näkö-, kuulo- ja hajuaistin) kautta saadut aistiärsykkeet ovat pikaruokaa aivoille. Aivot rakastavat niitä! Ne ovat kuin sipsejä ja muuta herkkuruokaa aivoille, ja ne tulevat niistä kylläiseksi hetkessä. Mutta tällaiset tyhjät kalorit saavat aivot myös sekä voimaan pahoin, että ylistimuloivat niitä, eivätkä ne luo sitä samaa vakaata rauhallisuutta, jota motoriset aistiärsykkeet tarjoavat.
- Sensomotorisen järjestelmän lähettämät ärsykkeet sen sijaan ovat raakaravintoa ja ruisleipää aivoille. Ne täyttävät hyvin, ja ne pitävät kylläisenä pitkään! Sensomotoriset aistit ovat aisteja, jotka rauhoittavat ja antavat tilaa syventymiselle.
- Pitkän päivän ja monien sekä ulkoisten että motoristen aistien kautta hankittujen uusien ärsykkeiden jälkeen lapsesi tarvitsee rauhoittumista. Se tapahtuu tasapainottamalla ulkoisia ja sisäisiä ärsykkeitä.
Tehkää yhdessä 10 minuuttia hitaita, mieluiten raskaita liiketoimintoja
Esimerkiksi:
- Yhteinen kävelylenkki
- Lihas- ja nivelaistia stimuloiva leikki, johon saat inspiraatiota blogistamme nukkumaanmenoajan motoriseen levottomuuteen liittyvästä postauksestamme tai lihas- ja nivelaistia käsittelevästä jutustamme.
- 4 pientä joogavaikutteista aktiviteettia, joihin löydät tarvikkeet täältä.
Vain 10 minuuttiakin vastusliikettä voi olla se tarvittava sensomotorinen vastapaino, joka auttaa lasta rauhoittumaan ja löytämään tasapainon kotiin tultua. Hyödyt siitä todennäköisesti myös itse, joten laskeudu lapsesi tasolle ja nauti kehosi käytöstä jonkin aikaa. Anna pyykin ja SoMen odottaa.
Kotivaatteisiin vaihtaminen kotiin tultua ei myöskään ole yliarvostettua. On todellakin hyvä ottaa tavaksi pukea päälle pehmeät vaatteet, joissa on helppo liikkua, ja antaa kehon "tuulettua" pitkän päivän jälkeen. Kuten sanottu, 10 minuuttiakin riittää, jos iltapäivissä ei ole enemmän aikaa.
2: Lapseni haluaa käydä vapaa-ajan harrastuksissa useana iltapäivänä viikossa.
Toimintaterapeutin neuvo:
On hienoa olla osa yhteisöä ja olla taitava koripallossa, osata soittaa jotakin soitinta tai olla partiolainen. Usein myös muut lapsen luokalta käyvät vapaa-ajan harrastuksissa, joten voi tuntua poissulkevalta, jos lapsi ei käy missään.
Voi olla vaikeaa olla ilmoittamatta lastasi vapaa-ajan toimintaan. Usein niissä on vielä kyse liikunnasta, ja juuri totesimme, että on hyvä saada keho liikkumaan, vaikka lapsesi näyttäisikin uupuneelta koulun ja iltapäiväkerhon jälkeen.
On vain tärkeää olla tietoinen siitä, että nuorten aivojen, jotka ovat juuri palanneet lomalta tai aloittaneet esikoulun tai koulun, voi olla vaikea omaksua enemmän ärsykkeitä ja sosiaalisia suhteita tällaisen harjoittelun aikana. Vapaa-ajan toiminta on usein nopeaa liikettä - se on myös suurempia yhteisöjä, joilla on sääntöjä ja odotuksia, joita on noudatettava ja joihin pitää mukautua.
Toimintaterapeuttimme suosittelee, että odotatte kuukauden tai pari ennen kuin aloitatte suuren vapaa-ajan palapelin. Mutta se on vaikeaa. Useinhan vapaa-ajan aktiviteetit alkavat heti kesäloman jälkeen, vaikka niin lapsille kuin aikuisillekin olisi parempi odottaa esimerkiksi syyslomaan asti ennen iltapäivien täyttymistä lisävaatimuksilla, säännöillä ja toiminnalla.
Jos koulun ulkopuolinen toiminta on välttämätöntä, etsi pienempiä ryhmiä ja tuttuja kasvoja - mieluiten luokkatovereiden kanssa. Jos mahdollista, harrastakaa yhdessä esim. perheryhmässä, tai olkaa ulkona, missä on vähemmän melua ja parempi ilma. Toisin sanoen paljon riippuu siitä, mistä toiminta koostuu ja tunteeko lapsesi olonsa turvalliseksi kyseisessä ympäristössä.
3: Meidän täytyy tehdä jotain todella hauskaa ja merkityksellistä yhdessä. Pelaamme jalkapalloa, käymme skeittipuistossa tai teemme jotain luovaa tunnin ajan.
Toimintaterapeutin neuvo:
Pallopelit tai muu ulkoilu perheen kanssa on usein ihan eri asia kuin vapaa-ajan harrastus, jonne täytyy erikseen lähteä. Varsinkin, jos sitä ei ladata samanlaisilla odotuksilla sääntöjen noudattamisesta, kuin harrastuksissa. Yhteinen, liikkuen käytetty aika turvallisen aikuisen kanssa, jonka seurassa kaikki tunteet ovat sallittuja, on hyväksi lapselle. Tällaisesta ajanvietosta saadaan kaikki sensomotoriset edut, mutta ilman vaatimuksia, ja sinä olet itse paikalla ja voit auttaa lasta arvioimaan, milloin riittää tälle päivälle.
Jos olet löytänyt jonkin hyvin toimivan aktiviteetin, pidä siitä tietysti kiinni – mutta ota myös vastaan lapsesi merkit siitä, että hän tarvitsee ehkä jotain muuta.
Loistavaa sensomotorista hermostoa stimuloivaa liikuntaa on esimerkiksi leikki, jossa vuorotellaan nopeiden suunnanvaihtojen ja hitaiden ryömimisliikkeiden välillä, joissa joutuu esimerkiksi työntämään palloja nenällä tai kantamaan polttopuita ryömiessään. Myös esteradat kotona ovat hyvä idea. Yhdistelmä vahvistaa lapsesi kykyä vaihtaa niin sanotun korkean vireystason (high arousal) ja matalan vireystason (low arousal) välillä.
- Korkea vireystaso liittyy sympaattiseen hermostoon, joka aktivoituu kiperissä tilanteissa. Esimerkiksi, kun meidän täytyy esiintyä, kun hermostumme, kun pakenemme sapelihampaista tiikeriä (tai vihaista naapuria) ja kun hypimme trampoliinilla. Kehon autopilotti arvioi automaattisesti ja tiedostamattamme kaikki odottamattomat tilanteet ja käskee meidän piiloutua, paeta tai taistella vastaan. Kutitus mahan pohjassa, hiki otsalla ja vilunväristykset liittyvät sympaattiseen hermostoon.
- Parasympaattinen hermosto taas on sen vastakohta, ja vastuussa matalan vireystason reaktioista hermostossamme. Silloin laskemme kierroksia, rauhoitumme, ja voimme syventyä ajatuksiimme tai johonkin tekemiseen.
Voit lukea lisää näistä kahdesta vireystasotyypistä ja lapsesi aistinvaraisesta profiilista fidget-lelujen vaikutusta käsittelevästä postauksestamme täällä.
Toimintaterapeutin suositus luoda vaihtelua korkean ja matalan vireystason välillä johtuu siitä, että ne auttavat lastemme hermostoa kehittymään, jolloin lapsemme harjaantuvat säätelemään itseään näiden kahden välillä. Silloin heidän on helpompi sekä esiintyä muille että käyttäytyä tarkoituksenmukaisesti uhkaavassa tilanteessa, ja heidän on helpompi rauhoittua, kun he palaavat luokkahuoneeseen välitunnilta jatkamaan kolmioiden piirtämistä, jonka aikana hätävalmius ja tiheä hengitys eivät ole kovinkaan tärkeitä.
Jos puuhastelette iltapäivisin mieluiten jonkin luovan tekemisen parissa, on se mukavaa toimintaa sekä yhdessä että yksin. Jos piirtäminen tuntuu vähän liian rauhalliselta aktiviteetilta, kokeile leikkihiekkaa tai ehkä muovailuvahaa, jotta myös tuntoaisti pääsee enemmän töihin, ja myös lihaksille syntyy hieman vastusta.
4: Leikkitreffit ovat must – uppoutuminen leikkiin hyvän kaverin kanssa. Lapset pelaavat usein Playstationia yhdessä tai katsovat TikTokia ja tanssivat.
Toimintaterapeutin neuvo:
Jos lapsesi jaksaa ylläpitää sosiaalisia suhteita koulun jälkeen, voivat leikkitreffit hyvän kaverin kanssa olla hyvä idea. Mutta ohjaa lapsia siihen, että leikkiin tulisi liittää liikuntaa samasta syystä, jonka esittelimme ratkaisussa nro 1 liittyen ruutuaikaan iltapäivisin.
Monet lapset ovat kuitenkin jo niin kyllästettyjä sosiaalisilla suhteilla päivän päätteeksi, etteivät he kestä enempää. Lasten välinen ”vapaa leikki” sisältää usein paljon erilaisia mielipiteitä ja neuvottelua, jonka vuoksi leikkitreffit arkena eivät välttämättä ole se paras idea.
Ehkä huomaat lapsesi ponnistuksen vasta, kun leikkiaika on ohi. Lapsesi saattaa hyytyä täysin. Näin käy, koska ihmisinä yritämme aina tehdä parhaan mahdollisen vaikutuksen, ja siksi olemme virittyneitä läsnäoloon muiden kanssa. Lapsilla on kuitenkin myös tarve saada laskea naamiot ja olla väsyneitä.
Jotkut lapset ovat saattaneet käyttää valtavan määrän voimia sosiaalisiin suhteisiin jo koulupäivän aikana, ja heillä täytyy myös olla oikeus vain rentoutua yhdessäolosta nauttien luottoihmistensä kanssa. Valitse siis harkiten ja pidä lapsesi tarpeet mielessä, kun suunnittelet leikkitreffejä.
5: Lapseni pitää saada olla omassa huoneessaan vähintään puoli tuntia täysin rauhassa, jotta hän rauhoittuu kaikkien päivän ärsykkeiden jälkeen.
Toimintaterapeutin neuvo:
Jos lapsesi itse hakeutuu huoneeseensa esim. piirustusvälineiden tai magneettisten rakennussarjojen pariin, niin se on terveellinen tapa säädellä päivän ärsykkeitä. Mutta lasta ei kuitenkaan tulisi pakottaa huoneeseensa erilleen muusta perheestä, vaikka olisit varma, että lapsesi tarvitsee rauhaa. Ei ole varmaa, että hän kokee sen positiivisena asiana, vaan se voi tuntua myös rangaistukselta.
Monet lapset haluavat olla aikuisen (eli sinun) kanssasi, jonka tarpeeksi kehittynyt hermosto voi auttaa heitä säätelemään itseään. Ihmiset ovat laumaeläimiä, ja mukaudumme yhdessä ollessamme muiden ihmisten hermostojen energiaan. Toimintaterapeuttimme suosittelee, että voi olla hyvä idea luoda pienempiä tiloja esimerkiksi olohuoneeseen. Toimitiloja tilojen sisällä, pieniä nurkkauksia, jonne vetäytyä, mutta olla silti yhdessä.
Äänikirjat ovat myös loistava työkalu, koska ne tarjoavat syventymistä ulkoisten aistiärsykkeiden (kuuloaistin) avulla, mutta hitaammin ja pienemmällä intensiteetillä kuin esimerkiksi televisio. Sarjakuvien ja kirjojen lukeminen voi tehdä saman. Mutta ei ole varmaa, että lapsesi osaa rauhoittua itsekseen johonkin tekemiseen syventyen, tai hän voi olla niin täynnä päivän ärsykkeitä, ettei pysty vastaanottamaan tarinaa ollenkaan. Tämä vaihtelee lapsesta toiseen.
Kuulostaa ehkä oudolta, ettei pysty rauhoittumaan, kun on todella uupunut, mutta me ihmiset olemme viimeisen tuhannen vuoden aikana ajautuneet niin kauas siitä elämäntavasta, jota varten meidät on edelleen suunniteltu biologisesti ja neurologisesti. Tasapainoa on joskus vaikea löytää, ja se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä sekä lapseltasi että sinulta.
